Ajat muuttuvat, mutta muutummeko me?

Ajat kamppailulajeissa ovat muuttuneet. Vanhat lajit ovat muuttuneet perinteiksi ja paikan ovat vallanneet toinen toistaan muodikkaammat lajit. Lajien tarjonnan keskellä on vaikeaa pitää harjoittelijoista kiinni ja saada uusia harrastajia. Mikä on siis perinteisten lajien tulevaisuus? Jäävätkö ne pienen eliitin kuriositeeteiksi tai kulttuuriantropologien tutkimuskohteiksi?

Varsinkin perinteisiä lajeja vaivaa välillä itsepäisyys. Kaikki halutaan pitää muuttumattomana. ”Kun kerran näin on treenattu aikaisemmin, niin näin treenataan jatkossakin.” Tämä on johtanut monien lajien näivettymiseen. Siispä on tärkeää, että perinteiset lajit pystyvät kehittymään. Harjoittelumetodien uudistaminen on elintärkeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lajien pitäisi täysin muuttua. Perinteistä voidaan pitää kiinni. Liikesarjat, tekniikat ja lajille ominainen esteettisyys voidaan säilyttää. Ainoastaan tapa, miten lajeja harjoitetaan muuttuu. Esimerkkinä juoksu, joka on vanhin uhreilulaji maailmassa. Edelleen ihmiset juoksevat, mutta metodit, joilla juoksua treenataan ovat muuttuuneet merkittävästi.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tietomme ihmisen fysiologiasta on edennyt hurjasti. Staattisen venyttelyn rinnalle on tullut dynaaminen venyttely. Voimaharjoitukset ovat täydentyneet toiminnallisuudella. Ruokasuositukset ovat muuttuneet. Harjoitusten ja levon rytmittäminen on optimoitunut entisestään. Lista on loputon. On hassua ajatella, että mikään urheilu- tai kamppailulaji voisi pysyä täsmälleen samana tässä evoluution valtatiellä.Myös uudet lajit ovat tuoneet uusia skenaarioita. Itsepuolustuksessa pitää nykyään miettiä tekniikoita painitilanteisiin samoin kuin aseellisiin ja aseettomiin pystytilanteisiin. Varsinkin MMA:n yleistyminen on radikaalisti johtanut uusien ajattelutapojen syntymiseen.

Perinteiset lajit ja moderni vapaaottelu

2000 luvun alusta räjähdysmäisesti yleistynyt vapaaottelu on tuonut raikkaan tuulahduksen kamppailulajien maailmaan. Moni laji kehui aikoinaan kovilla tekniikoilla, jotka lopulta todettiin kilpailuareenoille sopimattomiksi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tekniikoiden toimimattomuutta itsepuolustustilanteissa. Lainatakseni Iain Abernethya: ”Emme maalaa seinääkään vasaralla”.  Kyseinen ajattelumalli on uudistanut monia asioita perinteisissä lajeissa. Tekniikoita on opittu kategorioimaan kilpailu- ja itsepuolustustilanteisiin.  Mielenkiintoista on myös ollut huomata, että viimeaikoina vapaaottelussa vanhat kamppailutekniikat ovat tehneet paluun. Esimerkkinä maegerin (suora potku) ilmestyminen kehään. Samoin ushiro uraken (takakierto kämmensyrjä lyönti) ja sokutogeri (sivupotku) yleistyvät kovaan tahtiin. Tekniikat, jotka moni alan asiantuntija ja harrastaja olivat jo tuominneet unholaan. Yhtenä paluun syynä ovat uudistuneet harjoittelumetodit, jotka ovat kehittyneet uusien lajien parissa. Viisaina harrastajina voimme kaapata harjoittelumetodit perinteisiin lajeihin ja pitää kyseiset lajit elinvoimaisina.

Miksi harjoittelemme perinteistä budoa?
 

Perinteisten lajien vahvuus on ihmisen kokonaisvaltainen kasvattaminen. Emme keskity pelkästään fyysisiin haasteisiin, tekniikoihin tai henkiseen kehitykseen, vaan kaikkiin samanaikaisesti. Tällöin tie on pidempi, mutta matkan takia me harjoittelemme. Emme päämäärän.

Shaolin dojon lajit vaalivat perinteitä samalla, kun uudet tuulet puhaltavat maailmalta. Tällöin tarjoamme värikkään ja mielenkiintoisen fuusion nykyajan ihmisille, jotka janoavat fyysistä sekä henkistä kehitystä.

“Obey the principles without being bound by them.”
― Bruce Lee

Timo Mûller, Yuishinkai karate 2. dan

Kirjoittaja on Shaolin dojon karaten vastuuohjaaja. Yuishinkai karaten lisäksi hänen lajejaan ovat kobujutsu sekä brassijutsu. Hän ohjaa myös itsepuolustustunteja tilauksesta

Portilla

Nuori mies seisoi Shinjukussa Tokiossa vanhan Kobukan aikido-dojon portilla. Uchideshi, opettajan läheisin oppilas avasi liukuoven ja kysyi, mitä vieras halusi. ”Haluan tavata O-sensei Ueshiban”. Morihei Ueshiba oli aikidon perustaja ja hän oli saavuttanut mainetta kamppailutaitojen mestarina Japanissa. Tuohon aikaan hänen oppilaakseen oli vaikea päästä. Voidakseen aloittaa aikidon oppilas tarvitsi suosituksen kahdelta opettajan tuntemalta oppilaalta tai tukijalta. Harjoittelijakunta koostui Japanin eliitistä, korkea-arvoisista upseereista ja tunnettujen sukujen vesoista. Nuori Kazuo Chiba halusi kovasti aloittaa aikidon, mutta hän ei kuulunut eliittiin eikä hänellä ollut suosittelijoita.

”Ueshiba-sensei ei ole täällä nyt, hän on opettamassa Iwamassa, näkemiin.” Chiba sanoi odottavansa portilla O-sensein tuloa. Oli kylmä ja öisin helmikuussa Tokiossa lämpötila lähenteli nollaa. Kahden päivän päästä Ueshiba saapui ja suostui ottamaan vastaan portilla hytisevän nuoren miehen, ja lopulta sinnikkyytensä ansioista hän pääsi aloittamaan aikidon ilman suosituksia. Asenne ratkaisi, eivät suositukset. Hänestä tuli yksi aikidomaailman tunnetuimpia mestareita, joka levitti aikidoa Englantiin ja Yhdysvaltoihin.

Se mikä Chibaa veti puoleensa oli kuuluisa mestari joka myös osoittautui maineensa veroiseksi. Chiban sai viimein vakuuttuneeksi tunne, jonka hän koki testatessaan Ueshibaa. Hän koki olonsa avuttomaksi ja voimansa turhaksi tuota vanhaa miestä vastaan. Ehkä hän ei olisi aloittanut aikidoa, jos olisi järjestetty kursseja, kuten nykyään. Häntä viehätti karismaattinen opettaja.

Talo elää tavallaan

Nykyisin portti budolajeihin ovat yleensä kurssit. Ihmiset viehättyvät lajista ja haluavat kokeilla sitä peruskurssin kautta. Päästyään sisälle lajiin, he huomaavat niitä opettavat persoonat. Persoonalliset ja kokeneet opettajat voivat motivoida oppilaita jatkamaan lajiaan monta vuotta. Jos olet juuri aloittanut kamppailutaidon harjoittelun, olet varmasti jo ehtinyt tutustua opettajaasi sekä muihin ryhmän oppilaisiin. Olet siis portilla ja matkalla kohti vahvempaa kehoa, tiukempaa asennetta ja terveempää itsetuntoa. Niihin asioihin budon harjoittelu valmistaa. Opettaja on sinulle tärkeä, koska hän omalla esimerkillään osoittaa, mihin suuntaan kannattaa kulkea. Muista kuitenkin, että vaikka olet portilla, et vielä ole talossa. Asioiden pohjustaminen vie aikaa ja sekä opettaja että oppilaat tarvitsevat kärsivällisyyttä ja aikaa sopeutuakseen yhteen ryhmänä, joka toimii dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti. Yksin emme voi oppia budoa, tarvitsemme siihen muita. Kuten sanotaan; Talo elää tavallaan ja vieraat tulevat ajallaan. Sinun täytyy uutena oppilaana sopeutua talon tavoille ja kuunnella mitä edistyneemmät oppilaat ja opettaja yrittävät sinulle välittää.

Dojoetiketti alkaa olla jo tuttu ja muistat missä kumartaa, kenelle ja miten. Dojo alkaa tuntua tutulta etkä törmäile enää harjoituksissa tolppiin. Olet varmasti verrannut itseäsi muihin kurssilaisiin. Ihaillut niitä, jotka ovat notkeampia ja jotka osaavat kaatumistekniikan paremmin kuin sinä tai jotka pysyvät potkuissa paremmin tasapainossa. Tämä vertailu on normaalia ja silloin ymmärrät, että budossa ei koskaan tule valmiiksi. Niin kauan kun jaksat harjoitella ja vierailla dojolla, löydät uusia asioita, joilla voit kehittää tietoisuuttasi omasta kehostasi, mielen toiminnoista ja ympärilläsi vaikuttavista luonnon ilmiöistä. Asioiden oivaltaminen on yksi vaihe oppimisessa. Budossa teoria pitää kuitenkin laittaa käytäntöön. Siksi selittävät sanat ovat joskus turhia. Opimme parhaiten tekemällä ja erehtymällä. Jotta voisit tulla vahvaksi, sinun täytyy ensin löytää heikkoutesi.

Kurssi on käyty. Entä nyt?

Huomaat myös, että kurssillasi aloittelevista jotkut jäävät pois harjoituksista ja joukko harvenee. Jotkut huomaavat, että budon opetteleminen ei onnistukaan ihan muutamassa kuukaudessa, ja he luovuttavat. Kun vuosia kuluu, yhä harvempi kanssasi aloittaneista jatkaa lajin parissa. Minä aloitin aikidon opiskelun 37 vuotta sitten. Onkohan minussa jotain vikaa, kun en vieläkään osaa aikidoa vaan aina uudestaan ja uudestaan dojo vetää puoleensa? Yhtälailla turhautumiset kuin onnistumisetkin ovat tulleet vuosien saatossa tutuksi. Se kuuluu asiaan. Jos yritämme tyhjentää ämpärillä merta, vuosien työnkin jälkeen meri ei tyhjene. Pitää katsoa välillä taakseen. 

Siellä on aikamoinen lätäkkö.

Tule ja avaa oma porttisi.

Tutustu Shaolin dojon kotisivuilla lajeihimme. Löydä oma tiesi ja aloita uusi elämä.


Petteri Silenius shihan, 6. dan
Aikido, katori shinto ryu
Kirjoittaja on Turku Aikikain perustajajäsen sekä seuran aikidon sekä katori shinto ryun pääohjaaja.